Mä tiesin aina, että haluan maahan missä puhutaan englantia, mutta kummiskin pois Euroopasta. En halunnut olla lähellä Suomea, minne voisin matkustaa muutenkin. Nohh.. sitten tietenkin mietin Amerikkaa, niinkuin aika monet muutkin. Amerikka on isoiso maa ja siellä on paljon nähtävää, mutta jotenkin se ei tuntunut mihin haluaisin mennä. Se on muutenkin aika arvanheittoa, mihin osavaltioon laitetaan.
Mietin tosi pitkään, Australia vai Uusi-Seelanti. En tiennyt paljon niitten eroa. Aattelin että molemmissa maissa on aksentti ja yleisin harrastus on surffaus. Ihmiset ois ruskettuneita ja kikkarahiuksisia. Australia on luonnoltaan enemmän punainen. Paljon autiomaata, hiekkaa ja rannikkoja. Uusi-Seelanti on taas peltoja,metsää ja vuoria ja tottakai täynnä lampaita.
Suomalaisena en oo nähnyt paljon vuoria. En myöskään tykkää, että lähes jokainen eläin haluaisi tappaa mut, joten päädyin laittamaan Uuden-Seelannin listaan ekaksi. Taru sormusten herrasta- fanina halusin muutenkin nähä itse ne maisemat, mitä oon nähny vain ruudun läpi.
Uusi-Seelanti on yksi kauimmista paikoista, mihin voi lähtöä vaihtoon Suomesta. Lennot kaikkineen kesti 2 päivää.( onhan siinä kummiskin 17 071 kilometriä välissä)
Uusi-Seelanti on vuodenajoiltaan vähän samanlainen kuin Suomi. Talvella on kylmä(, mutta ei sada kummiskaan lunta). Kesät on yleensä tosi kuumia ja kuivia. Eroja on että, kun me marraskuussa aletaan saamaan ensilumia, toisella puolella maailmaa, Uudessa-Seelannissa, aletaan nauttia kesälomasta ja pidemmistä päivistä.
Uuden-Seelannin luontoon kuuluu monia asioita. Maahan kuuluu kaksi osaa. Etelä- ja Pohjoissaari. Pohjoissaari on hieman lämpimämpi, koska se on lähempänä päiväntasaajaa. Etelä-saareen kuuluu enemmän vuoria. Pohjoissaareen vuoret on harvakseen ja maat täyttää mäet ja pellot. Lampaita näät ihan missä vaan meetkin. Uuden-Seelannin asukasluku on noin 4 miljoonaa, mutta lampaita on noin 60 miljoonaa. Joten jos meet vaihtariksi Uuteen-Seelantiin varaudu syömään lammasta lähes joka päivä.
Uudessa-Seelanissa ei ole niinkään järviä. Enemmän uidaan joissa ja meressä, mutta merelle voi olla tuntien ajomatka. Luonnossa liikkuessa harvoin löydät ittesi metsästä. Metsät täällä on tosi tiheikköjä ja enemmän puskia. Jotkut bushwalking alueet on ihanku kävelisi viidakossa. On vaikea suomalaisena tottua näkemään palmupuita joka päivä.
Uudessa-Seelannisa on niinkuin meilläkin alkuperäiskansaa. Saamelaisten tilalta niillä on Maorit. Musta niiden kulttuuri on tosi kiinnostavaa. Kielessä on joitan suomalaisia sanoja, jotka tietenkin tarkottaa jotain ihan eri asiaa. Maori- kulttuurissa on tosi hienoja sotatansseja, joita pääsee varmasti vaihtarina oppimaan. Uuden-Seelannin kansallislaulu alkaa maorin kielellä ja päättyy englannin kieleen. Myös maan rugphy- joukkueessa, pelaajat aloittavat tekemällä haka- tanssin. Täällä nuoret oppivat maorikieltä, niinkuin mekin ruotsia.
Uudessa-Seelannissa kunnioitetaan luontoa. Roskaaminen on vähäisempää. Ilma täällä on raikasta ja siksi aurinko tunnetaan tappavana. Auringon uv-säteet on vaarallisen voimakkaat ja siksi auringonrasvan käyttö, varsinkin pohjoisen kalpealle iholle, on tärkeää.
Luonnon eläimistö on kans erillainen. Täällä ei oo mitään tappavaa eläintä ja ne hämmästyy, kun sanoo että meillä on susia käärmeitä ja karhuja. Uudessa-Seelannissa ei ole yhtäkään käärmettä. Niillä ei ole myöskään mitään villipetoa. Jos ne metsästää, ne metsästää peruoja ja villisikoja. Tappavien eläinten sijasta niillä on yli 200 lintulajia, joista tunnetuin on kiivilintu. Lintu jolla on pitkä nokka ja ei osaa lentää. Eläimistöön kuuluu myös pingviinejä, valaita, haita, delfiinejä ja hylkeitä
Vaihtarit, jotka rakastaa luontoa ja haluaa kokea ja oppia uusia asioita, suosittelen Uutta-Seelantia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti