Ruokaerot
Ruoka on Uudessa-Seelannissa erillaista kuin Suomessa. Ei syödä ruisleipää, eikä salmiakki kuulu herkkukaappiin. Ruoka on enimmikseen vähän rasvasempaa ja epäterveellisempää, Vaalealeipää kuuluu jokapäivään. Maidot ja kermat on kaikki tosi rasvasia ja kermasia ja niissä on se voimakas maku aina. Lammasta syödään viikottain. Se on halvin liha, mitä täällä on eikä oo yllätys. Enimmikseen alussa järkytyn, että aikuista lammasta ei syödä ollenkaan. Ruokapöydässä on aina sitä karitsan lihaa. Salaatti ei oo jokapäivän herkku. Talvisin sitä syödään lähes ollenkaan ja kesällä,kun se on halvempaa, on myös suositumpi pöydän ruoka. Siis suomalainen makkara on kyllä parasta, mitä voi saada. Kaikki makkarat Uudessa-Seelannissa on sellasia vähän kovempia, toisin kuin suomen jossa niitä puraistaessa kuuluu se ihana naksahdus ja on se mehevä pehmeä sisältö. Makkarat ja nakit täällä on sellasia, mitä suomen halpikset on ja ne on kovempaa sisältä, kuin myös ulkoa. Täällä myös suositaan enemmän purkkiruokaa, kuten papuja ja purkkispagettia. Kunnon kiwiherkku on syödä purkkipapuja paahdetun paahtoleivän päällä.
Arvostamaan pikkuasioista
Vaihdossa oon oppinut arvostamaan pieniä asioita. Sitä, kun saa hetken kuulla äidin äänen tai sitä kun kaveri ostaa sulle suklaata. Koska budjetoin kuukausirahani, oon oppinut jättämään pois pienet herkut, mitä suomessa ostelin liiankin usein, , joten pienet asiat kuten coka colan ostaminen viikonlopuksi tekee mut tosi onnelliseksi. Arvostan nykyään enemmän läheisyyttä. Sitä jos saan halin tai joku tulee juttelemaan. Tässä esimerkki arvostamisesta pikkuasioita: Mun synttäreinä, kun täytin 17 mt. Ruapehulla. Olin saanut sannilta salmiakkia joskus viikkoja aikasemmin ja päätin sillon sen saatuani säästää yhen karkin synttäreitten kunniaksi. Söin kummiskin siitä puolet, kun olin malttamaton.XD Synttäreinä sitten, aamulla kun heräsin yläpunkasta, huoneesta täynnä ihmisiä eri maista ja jotkut oli lähes tuntemattomia. Otin mun laukun taskusta pienen käärityn puolikkaan salmiakki karkin ja nautin sitä sielä pimeydessä täynnä onnea. Arvostan nykyään myös luonnossa kävelyä paljon enemmän. Suomessa asuin metsän vieressä, mihin saatoin mennä kävelämään milloin vain huvitti. Uuden-Seelannin koti sijaitsee kaukana luontopoluilta tai ainakin automatkan päässä. Aina pitäisi suunnitella ,jos haluaa lähteä metsään tai kukkuloille. Arvostan myös mun kavereita niiiiin paljon enemmän. Vaihtovuosi voi olla yhtä vuoristorataa ja välillä, kun mua harmittaa tai on menny vaikeesti on aina ollu joku jolle jutella,... okei ellei suomessa oo keskiyö ja kaikki nukkuu XD Mulla on niin ihania kavereita suomessa, jotka välittää ja haluu auttaa. Oon oppinu kans arvostamaan omia vaatteita. Koulupuvun jälkeen ei jaksa oottaa että pääsee kotiin vaihtamaan mukavemmat vaatteet niiden ärsyttävien sukkahousujen jälkeen.
Elämään ilman nettiä
Tuntuu oudolta aatella nyt, että Suomessa oli aina netti kännykässä. Aina ku istu bussissa nii pysty kuuntelee spotifyta ja selaamaan sitä instagramia ja facebookkia. Kännykkä tuntu aina olevan siinä kädessä missä sitä ikinä kävelikään. Täällä oon tottunut elämään ilman nettiä joskus jopa useita päiviä. 3 päivän retki vuorelle oli kyllä pisin aika kun en täällä oo käyttäny yhtään kännykkää. Ihmiset Uudessa-Seelannissa ei käytä Whatsappia vaan tekstareiden lähettäminen on yleisempää. Kotona täällä on 24/7 wifi, mutta heti kun astun talosta niin kännykästä tulee se perus soittoa ja tekstailua varten tarkoitettu väline. Tykkään, että oon oppinu elämään ilman sitä kännykkää kädenjatkeena ja en oo enää riippuvainen netistä. Elän enemmän hetkissä sen oon huomannu.
Kuuntelemaan
Koska englanti on välillä se muuri osallistua keskusteluun oon oppinu kuuntelemaan enemmän kuin puhumaan.
Rentoutumaan
Oon oppinu täällä istahtamaan hetkeksi alas ja en stressaa enää niin paljon. Koulu on erillaista vaihtarina ja ei oo paineita suoriutua asioista, joten pääsen aina aikasemmin nukkumaan ja mulla on kans paljon enemmän vapaa-aikaa kuin Suomessa. Suomessa kans mulla oli jotenki aina paineita siivota huone ja talo jne. koulun jälkeen, mutta täällä oon oppinu viimeinkin vähentämään tätä pakkomiellettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti