Kiitos ja kumarran

''Don't cry because it's over, smile because it happened''

 I truly had an awesome exchange year in New Zealand. I did lots of cool new stuff and met new people. I made a second home here and friendships that will last a life time. I always knew that I have to go back to Finland, but I also knew that leaving is going to be really really hard. I'm happy that I'm crying this much because it shows me how much I truly loved this place. Now I have pile of happy and amazing memories that I'll take back with me to my homecountry.
This is not a goodbye,, well it is, but not for long. I'm happy to go home, but the fact that I'm not going to see you guys every day, is killing me. I'm coming back, and when I do it's going to be another adventure. I am soo greatful of my exchange and I love all the people who shared this journey with me. I love my life. Thank you

Final week

Huhhuh mikä viikko takana! Lähen siis tässä sunnuntaina Uudesta-Seelannista, mutta jo huomenna/tänään eli lauantaina joudun hyvätelemään kaverit ja isäntäperheen. Mulla ei oo varmaa koskaan ollu näin rankkaa. Lähteminen ahistaa tosi paljon, koska en tuu näkemään näitä ihania ihmisiä pitkiin aikoihin ja tiiän että kohta oon kotona Suomessa ja aika varmati tuun ikävöimään Uutta-Seelantia. Oon valvonu nyt tällä viikolla joka ilta yli 12, vaikka mulla on vielä koulua. Valvomisen syynä on ollu enimikseen myöhäiset illat kavereiden kanssa ja sitten kotona kasautuvat pakkauspuuhat. Oon joutunu hyvästelemään jo monia kavereita ja läheisiä, mikä on siis ihan kauheeta. En oo koskaan pitäny hyvästeistä ja se että ne tulee yksi kerrallaa on ihan kauheeta. En oo oikee pystynyt rentoutumaan tällä viikolla. Koko ajan vastoin tahtoa on lähteminen mielessä ja se että pitäs pakata. Se vei kans jotenki ruokahalun.
.
   Tänään oli mun viiminen päivä Wairarapa College:ssa. Päivä oli täynnä surua mutta myös iloa. Kiertelin koulua mun ison Uusi-Seelanti lipun kanssa ja pyysin ihmisiä kirjottamaan siihen jotakin. Pidin kans puheen mun vuosiluokalle noin 30 minuutin varotusajalla. Mulla oli tosi rakastettu olo, kun ihmiset joihin en ole paljon  tutustunut, tulee juttelemaan ja hyvästelemään. Päivä oli täynnä iloa ja naurua ja nautin joka ikisestä sekunnista, mutta kyllä sitä suruakin oli. Hyvästelin monia ihmisiä tänään. Ihmisiä joihin oon tutustunut 10 kuukauden aikana ja jotka on ollu mulle niin läheisiä. En voi vieläkää ymmärtää että lähen näin pian ja en nää näitä ihmisiä joka päivä. Hyvästelin tänään paljon opettajia ja koulukavereita,mutta pahin oli kyllä Alena. Se lähti koulun jälkeen bussilla pois ja iski kyllä niin tyhjyyden olo. Henkilö jonka kanssa oon jakanu huoneen 10 kuukauden ajan on yhtäkkiä poissa. Se on jännä tunne ku itkee ja nauraa samaa aikaa, ja sitä tää mun vika päivä oli täynnä.
    Tänään esiinnyin meijän koulun kuoron kanssa koulujen välisesässä kuoro tilaisuudessa, joka järjestettiin meijän koululla k. Siinä meni koko ilta, mutta näin jälleen mun kavereita ennen huomista ja sain tilaisuuden vaan rentoutua hetkeks ja olla ajattelematta lähtöä. Paitsi että ne päätti antaa mulle kukkakimpun koko yleisön eessä joka tottakai sai mut purskahtamaan itkuun.
   
 Vaikka oon ihan kauhuissaa huomisista hyvästelyistä, koitan aatella jotenkin positiivisesti. Mä oon pian taas koti suomessa saunomassa ja nauttimassa kesästä. Ja vaikka itkenkin sen takia että en tuu näkemään näitä joka päivä, tiiän että huomiset hyvästelyt ei oo ikuiseksi. Päätin että todellakin matkustan opintojen jälkeen Uuteen-Seelantiin, heti kun saan vain rahaa. Ilmainen sijoitus säästää kyllä kivasti rahaa.

last dinner

Waicol year 13

syksy on täällä!

thank you Waicol!

Lols & Els

Laurenin perhe <3

Thank you all so much!