Alku oli se nousu. Kaikki oli uutta. Kauniita maisemia siellä ja täällä. En osannu olla surullinen. Mulla oli paljon retkiä alussa ja tutustuin uusiin ihmisiin. Mun arkisoituminen alkoi siinä marraskuun puolella, joka täällä on loppu kevättä. Mun kaikki kaverit luki isoihin kokeisiin, kun mulla oli jo kesäloma. Alena (saksalainen hostsisko) matkusteli kaikkialle ja hostvanhemmat työskenteli. Olin yksin aika paljon ja aluks en tykänny siitä tunteesta.Piti opetella vaan elämään sitä normaalia elämää. Mulla oli paljon huonoja päiviä ja tunsin koti-ikävää usein. Aattelin vaan että kunhan kaverit nyt vaan viimeistelee kokeensa niin munkin kesäloma voi alkaa. Viimein joulukuun puolella ne sitten viimeisteli kokeensa, mutta ei kertonu että kaikilla niillä on kesätyöt. Ne sitten työskenteli usein kesällä, mutta pääsin tekemään retkiä ja yökyliä, joten olin tyytyväinen. Mun kesäloma kesti 3kk ja en ois koskaan uskonu, että kaipaisisin koulua.
Koulu alkoi 2. helmikuuta. Oli ihana nähä kavereita taas joka päivä ja tietää mikä on päivän suunnitelma. Virkisti päästä pois talosta. Kaikilla oli positiivista energiaa kesän jälkeen. Nyt kun tunnen kaikki tosi hyvin ja enkku sujuu leikiten ja ymmärtäminen vielä sitäkin paremmin, tuntuu että oon todellakin osa tätä koulua ja Uutta-Seelantia.
Vaikka mun päivät ei oo täällä mitenkään sen kummempia oon silti tosi positiivinen joka päivä. Täällä on ollu nyt lähes 2kk kuivakausi ja joka päivä helle ja aurinko paistaa.En valita....
Joka päivä herään 6:40 valmistautumaan kouluun. Teen aamuteen ja kattelen keittiön ikkunasta nousevaa aurinkoa. Bussi lähtee 7:50 noin 10 minuutin kävelymatkan päästä. Matka kestää noin 15-20 minuuttia. Kuuntelen musiikkia ja kattelen kauniita vuoria. Jään yhtä pysäkkiä aikasemmin ja kävelen kouluun Alenan kanssa. Tänä vuonna otin aineiksi Draamaa, Kokkailua, Maantietoa, Enkkua ja liikkaa. Mulla on lähes joka päivä study, joka meinaa että meen koulun kirjastoon tai muualle lukemaan tai opiskelemaan. Jos study on vikana, saa lähteä kotiin.
Vapaa-aika aktiviteeteiksi alotin Kapahakan, joka on siis maori tanssia ja laulamista. Osallistuin kahteen kuoroon ja maanantaisin olis tennis. Mun piti antaa koulun kitara takas 3kk:den kesäloman jälkeen, mutta oon alkanu harjottelemaan ukulelea. Luen myös Taru sormusten herrasta- kirjaa englanniksi.
Koulun jälkeen yleensä meen kotiin nukkumaan tai kirjottamaan enkun ja draaman esseitä. Koska päivät on niin pitkiä en yleensä tee mitään suunnitelmia koulun jälkeen. Joskus saatan mennä keskustaan kahville kavereiden kanssa. Viikonloppusin taas on yökyliä kavereilla tai päiväretkiä isäntäperheen kanssa. Oon alkanu nauttimaan myös yksinolosta joten meen välillä kävelyille maaseudulle josta avautuu kaunis maisema niityille ja vuorille.
Oon kokenu hurjan paljon ja oppinu vaikka mitä. Ens kuussa mulla on enää 2 kuukautta vaihtoa jäljellä!?! Aika on hujahtanu ihan hurjan nopeasti! Kun mietin lähtöä on ihan kummallinen olo. Oon surullinen ja melkeen itku tulee jos mietin hyvästejä kavereille ja hostvanhemmille, mutta samalla kans super onnellinen kun mietin perheen ja kavereiden näkemistä.
''Minut saa pois Suomesta, mutta Suomea ei pois minusta.''
Tässä vähän kuvia Helmikuun tapahtumista;
 |
| Koulun yh kisat. |
 |
| Laurenin tuparit |
 |
| 1. Kokkailussa syötiin pauaa 2. lukuhetket puutarhassa 3. huoneesta otettu tähtikuva 4. Mantsassa opeteltiin maorisanoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti